Muutoksessa on pyrittävä parhaaseen lopputulokseen olemassa olevilla resursseilla

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat suomalaisen hyvinvoinnin kivijalka. Vaikka uudistus herättää mielipiteitä, se on välttämätön. Kustannukset ovat karanneet käsistä ja resurssit eivät enää riitä vanhalla mallilla. On aika tehdä vastuullisia valintoja sen sijaan, että takerrumme menneeseen. Entisenlaisia laajoja palveluja ei voida ylläpitää jokaisessa kunnassa – eikä se olisi reiluakaan mutta peruspalvelut tulee säilyä lähellä. Toiminnan on oltava tehokasta ja muuntautumiskykyistä.

Hoitokäytännöt, lääkkeet ja hoidot ovat kehittyneet. Ennaltaehkäisyyn panostetaan enemmän – ja hyvä niin. Meidän jokaisen tulisi myös itse kantaa vastuuta omasta hyvinvoinnistamme. Kun verorahoista kilpaillaan ja rahoituksen kanssa on haasteita, on olennaista kysyä: mihin rahamme menevät? Onko järjestelmä tehokas, vai maksammeko turhasta?

Hyvinvointialueiden tavoitteena on ollut tarjota asiakaslähtöisiä ja ketteriä palveluita. Näiden tulee ulottua joka kuntaan – kiinteinä tai liikkuvina palveluina. Eloisassa on onnistuttu monessa: henkilöstöä on saatu, hoitojonot ovat lyhyitä ja vanhuspalvelut toimivat. Huolta herättää mm. se, että lasten ja nuorten huostaanottojen määrä on itäisen Suomen alueella valtakunnan suurimpia. Ennaltaehkäisyn eteen on työ aloitettu ja sitä on sitkeästi jatkettava.

Sote-yrittäjänä seuraan erityisesti kustannuksia ja tehokkuutta. On huolestuttavaa, jos hyvinvointialueet kasvattavat omaa tuotantoaan pienyrittäjien kustannuksella. Pienet toimijat kattavat suuren osan palveluista ja ovat usein ketteriä, laadukkaita ja kustannustehokkaita. Silti kustannusten läpinäkyvyys ja vertailtavuus laahaavat. On kohtuutonta, että KKV (kilpailu- ja kuluttajavirasto) kehottaa julkisia toimijoita olemaan paljastamatta kustannuksiaan, jotta yksityinen sektori ei voisi ”sopeuttaa” hintojaan. Veronmaksajalla on oikeus tietää, miten rahat käytetään. Yrityksiä ei saa ajaa nurkkaan – niitä tarvitaan osana monipuolista ja kestävää palvelutuotantoa. Toimivassa kumppanuusstrategiassa myös järjestökentän tärkeä rooli tulee huomioiduksi. Meitä kaikkia kyllä tarvitaan.

Mirja Anunti-Virta
Aluevaltuutettu (kok)