Partiolaisena olen toiminut Enonkoskella, jossa meillä oli vartioryhmä nimeltä Barbababat. Muistan kun avasimme pankkitilin tälle ryhmälle, ja sain tavata monta kertaa miten nimi kirjoitetaan.

Muutettuani Savonlinnaan partioharrastus jatkui meripartiolippukunta Savon Saukoissa, jossa toimin vetäjänä Haukat -sudenpentulaumassa.

Ja soitinhan on oboe.

Olen Törrösten sukuseuran sihteeri (o.s. Törrönen) ja meillä oli sukukokous Pieksämäellä vuonna 2015.
Sukukokouspäivä aloitettiin Pieksämäen juna asemalta , olihan seuramme jäsen Eino Törrönen Höyryveturiyhdistyksen kunniapuheenjohtaja. Minä taas sain kunnian ajaa yhteen suuntaan hienoa höyryveturia jonka perässä oli kaksi matkustajavaunua kyydissään satakunta sukuseuralaista. Lähtö Pieksämäen asemalta oli varsin rauhallinen, renkaat eivät sutineet ja vaihteetkin pysyivät silmässä 😉
Kävimme kääntymässä pitkän ratapihan päässä ja luovutin ohjaimet suosiolla viralliselle junan kuljettajalle jotta sain itsekin nauttia matkasta. Veturin ohjaamossa oli sangen kuuma kesähelteellä, polttoaineena kun mätettiin selän taakse uuniin ehtaa metristä koivuhalkoa ihan urakalla.
Hieno kokemus josta edelleen muistona diplomi.

Aitoja valokuvia en enää löytänyt mistään mutta skannasin suku julkaisusta pari sivua jos tarvitsee lisäystä tarinaan. Saatko niistä poimittua jotain.
Tittelinä Kauppias koska olin silloin Teboil-kauppiaana Kallislahdessa.

Terkuin Kati

Olin 13-14-v, kun halusin pitkävartiset, valkeat nahkasaappaat, kai ne oli muotia. Koti oli vaatimaton, 8 lasta, puutetta oli vähän kaikesta (huolenpitoa ja rakkautta kyllä oli). Isä osti mustat, järkevät ja rumat kengät – koska halvat. Muistan vieläkin sen pettymyksen tunteen.  Tästä olen diagnosoinut kenkämaniani johtuvan – kun nyt olen uskaltanut asian tunnustaa!

Opiskellessani Riihimäellä askartelunohjaajaksi, kävin vapaa-ajallani ohjaamassa Riihimäen vankilassa vangeille nahkatöitä. Myöhemmin työelämässä käytin omaisia ja kävin tapaamassa vankeja Sulkavan ja Konnunsuon vankiloissa